Viimisiä viedään

Hei!

Tänään se tapahtui! LÄMMIN SUIHKU JEEEEEE!!! Meil tultii korjaa sitä lämminvesisäiliötä eilen, josta johtui se vesivahinko ja tänään sitten laitoin pari tuntia aiemmin koneen päälle ja jeee sieltä tuli lämmintä ja jopa kuumaa vettä! Mikä nautinto!

Synnäri, Miriam kertoi, että hän voi viedä meidät kattoo synnytystä!

Viimeinen päivä huomenna mielenterveysosastolla. Tänään sitten aloinkin paniikissa ottaa kuvia kaikesta vielä, että varmasti saan välitettyä tunnelmaa kotiin :D.

Aamulla raportissa ei mainittu mitään eilisestä karkaajasta :D Yks uus nainen oli purru toista naispotilasta. Yks miespotilas, jolla kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mielestäni aika vakaa potilas. Niin hän oli kotiutettu perjantaina ja maanantaina hän oli tullut sitten takaisin osastolle. Papereista luin, että potilas oli ensiksi perjantaina alkanut lyödä perhettään, sitten lähtenyt eksän talolle (nykyisin eksä uusissa naimisissa) ja rikkonut talon katon, ja sitten lauantaina hän oli mennyt kouluun tappelemaan opiskelijoiden kanssa!  Hyvin oli siis kotiutus sujunut.... :D

Vessat takapihalla.

En käynyt....

Olin tänään lääkkeidenjaossa ja sain täyttää lääkekortteja lääkkeidenjaon jälkeen. On se vaan niin pirun sekavaa! Ja ollaa pohdittu, että miten nää ite pysyy perässä täällä missään asioissa. Noh tänään taas huomattiin, etteivät pysy. Lääkekortissa luki ettei potilaalle saa antaa Largatilia, mutta sitte kuitenkin sitä oli annettu eilen ja varmaan sitten tänäänkin.. Hohoijaa ja tähän päälle vielä hoitajat naureskelivat että hupshups. Että sellatti :D. Toivottavasti tää "rentous" ei tartu muhun liikaa tai oon ongelmissa Suomessa :D.

Näin tänään yhden järisyttävimmistä tapahtumista osastolla. Yksi nainen oli todella huonossa kunnossa. Hän vain makasi maassa ja silti hänelle laitettiin väkisin lääkkeitä suuhun, vaikka näki että ihminen oli niin heikossa kunnossa, että kaatui kun yritti istua. Enkä ymmärrä mitä järkeä tässäkään oli, koska lääkkeet sulivat suussa ja tulivat kuolana ulos. Eipä siinä sitten saanut taaskaan sanoa tai tehdä mitään. Hämmenystäni en kyllä pystynyt piilottamaan. Toivottavasti hän oli saanut vain paljon lääkkeitä ja toipuu, eikä että olisi oikeasti jokin.:/

Mulle ainakin näyttää melkosen sekavalta :D

Meidän harjoitteluvastaava Ann tuli käymään harjoittelussa, ja saimmekin sitten tänään tietää että meidän pitää tehdä osastolle jokin esitelmä! Luulimme, että tehdään yhteenveto kaikista osastoista sitten koululle. Tehtävänantokin oli erittäin sekava. Meidän piti siis valita yksi potilaista caseksemme ja tutkia hänen historia ja kertoa hänestä ja sairaudesta ja sitte verrata Suomeen? Meillä on siis aikaa tehdä tämä ainoastaan huominen, ja esityksemme menemme pitämään ensi viikon tiistaina osastolle. Harjoitteluvastaavamme luuli siis, että olemme ihan valmistautuneita tehtävään ja että oltais pidetty se perjantaina! Joo olis ollu kyllä tosi kiva tietää tästä, koska olis voinut tehdä etukäteen ja tutkia potilasta tarkemmin. Saimme myös tänään ohjelappuset, missä neuvotaan miten potilaita tarkkaillaan ja myös mitä niistä kirjataan. Hienoa näin tokavikana päivänä :D. Noh ei voi mitään. Pakko yrittää siis jotain ja vaikeaa tehtävästä tekee myös sen, että potilasasiakirjat ovat käsinkirjoitettu ja erittäin vaikeeta saada selvää!

Potilaat terapiassa tekemässä ruokaa.

Iltapäivällä meillä oli siis treffit opiskelijatytön kanssa osastolta. Hän halusi näyttää meille missä asustaa ja ympäristöä. :) Hän on kotoisin myös jostain muualta ja tekee mielenterveysharjoittelun täällä, ja on tullut kaksi viikkoa kans sitten tänne ja on yhteensä kaksi kuukautta. Hän asui pienessä talossa nunnien keskuudessa ja jakaa huoneensa kolmen muun opiskelijan kanssa.

Joen ylitys

Miriamin huone. Ruokaa tehdään myös samassa huoneessa. Ei paljon yksityisyyttä.

Pihapiiristä.

Nunnat olivat meille tosi mukavia ja paikka huokui ihanaa rauhallisuutta. Paikassa oli myös jonkinlainen kokkikoulu ja siellä oli myös leipomo. Saimme teetä ja skonsseja? Oli vähän pullan ja leivän välimaastosta :D. Mutta erittäin hyviä :))

Siittä sitte shoppailemaan!

Kuulemma kaikki eläimet jonkun omistuksessa, miten ne tietää etteivät häviä :D

Tuo puoli Eldoretin kaupungista oli kuulemma vähän köyhempää aluetta. Itse en kyllä huomannut suurtakaan eroa. Oli kyllä ilo päästä kattelee paikkoja, koska itse emme olisi varmaa tajunneet lähteä tutkiskelemaan kyseistä aluetta :)

Leipomo, siellä oli kuuma!

Lehmärynnäkkö tuli yhtäkkiä kadulla vastaan! Vähän pelotti.

Kävimme Miriamin kanssa myös katsomassa hotellia nimeltä Boma Inn. Oli sitten hienoin rakennus ja tilat, mitä oon täällä nähny. Noh uiminenkin maksoi siellä 6e.... Miriam tuli myös meille käymään sitten vielä hetkeksi ja oli vähän kiusallista :D. Oon hämmentynyt tästä kultuurista! Nä ei oo yhtään päällekäyviä. En ymmärrä, nää on tosi hitaastilämpeneviä jotenkin :D Koska ekalla viikolla meistä ei oltu paljoa kiinnostuneita, mutta nyt sitte satelee kutsua joka paikkaan :D. Eikä kuitenkaan ihmiset täällä ole mitään järkyttävän puheliaita, jopa vähän ujojakin :D. Olen siis hämmentynyt!

Tuli myös pieni kiusallinen hetki, kun kysyin asuuko Miriam kotikaupungissaan vanhempien kanssa, niin ei. Hänet on hylätty, kun oli teini-ikäinen. Vanhemmat olivat hylänneet kaikki lapsensa, ja nuorin silloin oli 1-vuotias :(. Kuitenkin tosi hienosti Miriam on sitten selvinnyt, koska on käynyt koulua ja nyt vuotta vaille valmis hoitaja.

Bongasin koulubussin :D

Illalla mentiin vielä tämän hoitajan luokse, nimeltään Atogo, joka kutsui meidät. Voi että mun sydän suli, hänellä oli 8kk vauva :) Aivan liian söpö! Ja heh se tukka :DD En uskalla julkaista kuvaa tästä pienestä söpöläisestä, vaikka kuvausluvan sainkin :) Saimme siellä maissia ja makeita perunoita :D Nuo perunat olivat kyllä jännän makuisia. Atogo kertoi, kun puhuttiin kaikesta kultturieroista, että hänen isoisällään oli 27 vaimoa!!! Ja tietenkin herätämme hämmennystä, kun voimme mennä naimisiin vain pelkästä rakkaudesta. Täällä pitää miehen perheen antaa naisen perheelle lahja, vaikka lehmiä, ja näin osoittaa, että mies sitoutuu :D. Myös väkilukumme ja lasten keskimääräinen luku perheessä herättää suurta hämmennystä. Täällä perheessä noin 10 lasta :D Nyt kun näihin kulttuurihämmennyksiin päästiin, niin en muista oonko kertonut, että meidän hiusvärimme herättää hämmennystä. Meiltä on monesti kysytty olemmeko samasta maasta oikeasti, koska mulla on punainen tukka (tosiaan juurikasvu 2cm, josta näkee, että oon blondi), Elina tumma ja Marika blondi :D. Ei meitä meinata uskoa, että kaikki ollaan suomalaisia :D.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä, väsy painaa päälle! Vimppa päivä huomenna huutoa ja kirkua!