Kulttuurieroja...

Hei!

Alkaa arki muodostumaan täälllä. Puoli seiska ylös ja takas kämpillä joskus puol kahden paikkoihin. Sitte 8 tuntia vapaa-aikaa ennen ku nukkumaan. Mitä tekisi? Tunteet taas vaihtelevat tosi usein. Mutta kirjoitushetkellä suurimmaksi osaksi turhautuneet, eikä nyt tietenkään haluaisi kirjoittaa negatiivissävytteistä tekstiä. Koska oikeasti voiko TYLSYYS olla ongelma vaihdossa? No mulle se on tällä hetkellä. En olisi ikinä kuvitellut, että vaihdossa olisi tylsää! Mutta jep, näin se nyt on vaan todettava että meitä vietiin ensimmäiset kaksi päivää, jonka jälkeen olemme sitten saaneetkin olla rauhassa. Välillä yhteyshenkilömme on soittanut miten menee, et pitäis jotku opiskelijapassit hankkia, mutta sitäkään ei oo saanu vielä aikaseks. Afrikka afrikka... Mut en silti ois uskonu tällästä. Vastoin myös odotuksiani ja tietojani täällä ei olekaan vaihto-opiskelijakultuuria melkeimpä laisinkaan. Sitäkin odotin, että olis nyt edes ollu muita vaihto-opiskelijoita, joiden kanssa tehny reissuja tai muuten vaan hengaillu. Mut ei. Tänään sitte saimme tavata tämän kuvitellun "kv-tuutorin", joka nyt vaan taisi olla opiskelijapoika, joka tuli kadulla oikeaan aikaan vastaan. Koska kun kyselimme, onko hänellä meille jotain ohjelmaa yms, ni ei. Sitten kysyimme kohteita, paikkoja ja tekemistä viikonloppuisin että onko Masai Mara safari ainoa minne voi mennä ni joo ei ole muuta. Ai että ku kiva! Noh on mulla vielä toivoa, että jotain löytyy :). Tämä poika lupasi perjantaina tavata meitä uudelleen ja näyttää paikallisten kampuksen ja muita opiskelijoita ja kaupunkia. Onneksi harjoittelu on mielestäni mielenkiintoista! Noniin se siitä avautumisesta tähän väliin.

Oon huono kuvaaja. Yritin siis ehtiä aamulla ennen kuin potilaat päästetään pihalle, niin ottamaan pihakuvia, koska aamu on ainut mahdollisuus että piha on sekunnin ajan vielä tyhjä. Ehkä edes pihan kokoa pystyy hahmottamaan. Mielestäni kovin pieni esim miehille, joita on tällä hetkellä 34.

Okei, ei se riittänytkään vielä eli vissiinki mulla vähän huonompi päivä menossa, joka siis alkoi aamulla harjoittelussa kulttuurierojen kestämisellä :D. Menin tänään treatments, eli lääkkeiden jakoon ja ajattelin et nyt haluan oikeasti itse jakaa tai ainakin ymmärtää sähläyksestä paremmin, että tungen itseni väliin ja kyselen paljon. Tuolla osastolla pomppii melkein joka päivä uusia opiskelijoita 5-10. Tänään niitä oli ainakin tuo kymmenen lisää! Joten myös lääkkeidenjakoon tuli enemmän porukkaa. Normaalisti olisi yksi hoitaja+mä. Nyt meitä oli hoitaja+5muuta opiskelijaa+mä. En siis päässyt lähellekkään papereita tai lääketarjotinta yrityksistäni huolimatta, koska muut opiskelijat parveilivat myös niin lähellä ja vielä lähempänä noin kymmenen potilasta. Tämä läheisyys ja joukkoahdistus oli taas tälle suomalaiselle tytölle liikaa. Meinasin jo ruveta organisoimaan, että yksi potilas kerrallaan ottamaan lääkettä, mutta onneksi muistin että ollaan täällä ja tää on näiden tyyli, eli ole hiljaa. Näin sitten siedin tilannetta vaikka, molempiin korviin oli joku läähättämässä ja yksi kertoi juttua räkä roiskuen ja "vapaa neliö" oli jossai kymmenen metrin päässä. Nämä tykkää tulla siis todella lähelle, kun juttelevat ja se on tietenkin meistä "oma etäisyys" suomalaisista ihan kauhiata. Mutta tätä tänne ollaan tultu hakemaan, kulttuurieroja! Haluaisi päästä tekemään vähän enemmän osastolla, mutta ainakin tänään epäonnistuin väenpaljouden takia :D Huomenna taas aktivisuus kunniaan ja tyrkyttämään itseään että saisi tehdäkin jo jotain!

Otin pari kuvaa potilaiden ruokasalista. Emme ole vielä nähneet,
miten tuo ruokailu toimii, ainoastaan teen jakelun olemme nähneet.

Ruokaa ja juomaa jaetaan kaltereiden takaata.

Nuo yllä olevat kaksi kappaletta olen kirjoittanut, kun tultiin kämpille ja huomaan, että iltapäivät on näköjään mulle pahimpia. Luulin, että illat olisivat, mut ei ku iltapäivät ku tajuaa et ei oo tekemistä ja on niin monta tuntia siihen et voi mennä nukkuu ja ku haluais tehdä kaikkea :D.

En oo ikinä nähny keskosia!

Saatiin muuten tänään selville, että osastolla kaksi hiv-potilasta. Olisin luullut, että noin 90%:lla potilaista olisi kyseinen sairaus. Ennakkoluulot, ennakkoluulot.. Pyydettiin tätä opiskelijapoikaa näyttämään meille osastoja, ja oi että päästiin synnärille ja vastasyntyneiden osastolle! Miks ei tultu tänne seuraavaan harjotteluun :D
Päästiin myös katsomaan muitakin osastoja, mutta kuvia en viittiny kauhesti ottaa ettei potilaita näy. Käytiin myös Kilimanjaro ja Rehema -osastoilla, eli meidän kirurgian harjoittelupaikat ja en tiiä vissii nokka tottunu ku ei haissu yhtää nii pahalta!:DD



Käytiin tänään nettikahvilassamme ja oltiin aikaisin päivällä liikkellä, eli joskus kahden aikaan ja voi että ku ihmisiä oli ihan hirveesti! Oon jo tottunut siihen, et ku ovesta lähtee ulos tonne kadulle ni ei se varmaa rauhotu hetkeksikään, mut kyl tänää vähä ahdisti ku ei mahtunu kadulla edes kävelemään! :DD

En tiiä näkyykö kuvasta, mutta porukkaa ja autoja riittää. Täytyy oikein tuuppia, että välillä pääsee eteenpäi! :D

Nyt taas löysin kaverin huoneeni katosta, eiii!!

Pienen pieni gekko, mutten halua sitä sänkyyni!!