Kolmas viikko

Sairaalan pääsisäänkäynti

Hei!

Nopeasti se aika vaan kuluu. Kolmatta viikkoa jo mennään, ja harjottelupaikkakin jo vaihtuu ensi viikolla! Ihan kiva kyllä, että yksi paikka kestää kolme viikkoa :) Ehtii nähdä paljon enemmän. Aloinkin pohdiskelemaan, että mitä oon oppinu tuolla mielenterveysosastolla. Totesin, että en paljoakaan ehkä mielenterveystyöstä, mutta rohkeammaksi oon oppinu ja myös oon oppinu käsittelemään potilaita paremmin. Tunnistan potilaan aikeita ja osaan käyttäytyä sen mukaisesti. Harmi, että täällä tuo mielenterveystyö on niin yksinkertaista. :( Kuitenkin olin ihmeissäni, että edes tunnetaan mielenterveyttä!

Hehe löysin tänään, että munki puhelimella saa panoraamakuvia :D Tässä miesten piha-alue.
 Ehkä hieman suurempi. Miehiä se 30-40 potilasta yleensä.

Teimme eilen vähän pidemmän päivän, jotta saatais perjantai vapaaksi, vaikka eipä täällä kukaan tarkkaile tuntejamme paitsi omatunto. Olis suunnitelmissa lähteä viikonloppuna Kisumuun :). Se on kaupunki tossa parin tunnin päässä ja siellä on 30astetta lämpöä ja hotelli maksaa kahdelta yöltä alle 30e! Kelpaa siis :) Olin eilen miesten puolella ja nyt tein sen muuvin, että hakeuduin yksin muista hoitajista, ja pyysin yhden potilaan kerralla, jotta voisin haastatella rauhassa. Onnistuin tässä hyvin ja olikin paljon mielekkäämpää ja opettavaisempaa tehdä työtä rauhassa :D. Ainoastaan, kun potilas puhui pelkkää swahilia oli pakko pyytää hoitajaa tulkkaamaan :D. On tuokin mielestäni aika yksinkertaista, että haastatellaan potilaita pari minuuttia, että tiedetään onko potilas orientoitunut, onko sairaudentunnollinen yms. Kuitenkin kun potilaiden mielentilat mielestäni vaihtelevat jo aamupäivänkin aikana todella paljon joidenkin potilaiden kohdalla. Esim. Elina antoi esimerkin naisten puolelta eilen, että häntä oli käsketty kirjaamaan yhdestä potilaasta että on hyvin orientoitunut, vaikka kyseinen potilas oli koko aamun huutanut että on Englannin kuningatar Elisabeth! :D. Jepjep...

Tällä puolen potilaat.

Tällä puolen hoitajat.

Osastolle tuli perjantaina 14-vuotias poika, jonka papereissa luki siis autistinen. Eilen sitten pokkana kysyin, että miksi oikeesti autistinen on täällä. Noh kysyin opiskelijalta tämän, ja hän ihmetteli itse myös vähän samaa, mutta totesi ettei ole toista paikkaa heille. Miettisin vaan, että miltäköhän pojasta tuntuu olla siellä kaikkien kanssa, ja ajattelee varmaan itsekin että on mielisairas :/. Kysyin myös tästä välillä vartijana toimivasta potilaasta, että miksi hän ei pääse kotiin. Noh ei oo kuulemma rahaa maksaa sairaalalaskua, joten on niin kauan tuolla! Jäätävää. Voi kun uskaltaisi julkaista kuvia potilaista tai jopa videoita niin saisi hyvin tunnelman välitettyä.

Potilailla oli terapiaa taas iltapäivällä, mutta on se kans yhtä :D. Terapeutti laittaa musiikin soimaa ja alkaa pelata kollegansa kanssa Scrabblea, hohhoijjaa :D. Ja tämä oli ainakin kolmas kerta, kun näin tapahtui.

Olin tosi kivan opiskelijatytön kanssa eilen harjottelussa, nimeltään Miriam. Hän kutsui meidät keskiviikkona kattelee hänen asuntoaan ja muita paikkoja. Kympin aikoihin tyttö kysyi mua teelle ja en älynnyt oikeen eka että minne, koska osastollakin on teehuone. Noh mentiinkin sellaseen katukeittiörykelmään ja olin nolona, kun ei ollut rahaa mukana. Tyttö kuitenkin tarjosi mielellään mulle, ja sanoi että halpa tee 40senttiä. Tarvii muistaa tarjota takasin :)

Teehetki katukeittiössä :D Nä laittaa kolme isoa lusikallista sokeria!!!

Illan oltiin vaan talolla, mut käytiin vähä juoksemassa Elinan kanssa ja sitten tein kotitreenin. Kyllä taas sai katseita kun juoksenteli :D.

Tänään aamulla mentiin hakemaan vihdoin ja viimein opiskelijapassejamme tai lupia opiskella täällä. Vieläkään en tiedä mistä maksettii, jee! Tästä alkoikin tänään hyvä päivämme! Ensinnäkin meinasin unohtaa passin kämpille, koska olemme siis jo kerran antaneet Corneliukselle passin kopiot, passikuvia 2 kappaletta ja täyttäneet papereita, joita tietääksemme tähän juttuun tarvittiin. Nyt ei hajuakaan, mihin noi paperit ja kuvat ovat menneet. Samoin myös mulla ja Marikalla ei ollut näitä passikuvia, joita Suomessa oltiin otettu niin mukana tuolla vaan ne jäi talolle. Jouduimme siis menemään ottamaan uudet kuvat, onneksi paikka oli lähellä. Eikä kuvat maksanu kuin 2e. Silti ketutus alkoi olla jo aika korkeella, ja tähän oli mennyt jo noin tunti. Cornelius oli sanonut meille, että tämä opiskelijapassi mikä lie maksaa 1700sillinkiä, noh kun saatiin takaisin papereita, kuitissa luki 5000sillinkiä(50e)! Noh eipä tämä vielä toinen paperi siihen päälle maksoi myös 2000sillinkiä. Eli yhteensä meiltä pyydettiin jokaiselta erikseen 70e! En voi vieläkään uskoa, että mistä ihmeestä maksettiin noin paljon. Hitto uus passiki Suomes maksaa 45e. Noh eipä meistä kukaan kantanut tänä aamuna sitten 70e lompakossa, joten jouduimme lähtemään takaisin talolle. Ja tässä vaiheessa kun meiltä ei löytynyt rahaa, meitä ruvettiin uhkailemaan että teidät karkotetaan maasta tai joudutte vankilaan koska ollaan jo opiskeltu täällä! Muutenkin ensimmäinen kerta kun meitä kohdeltiin täällä todella töykeästi! Tässä vaiheessa myös passimme menivät laatikoihin, ja niitä ei anneta ennen kuin meillä on rahat. Noh lähdettiin sitten kämpille takas Elinan kanssa. Meitä tultiin siis aamulla hakemaan autolla, mutta nyt ei sitten ollutkaan kuskia enää mailla halmein. Kävelimme siis lähimmälle "taksitolpalle" ja otimme taksin ja sovimme summan 400sillinkiä(4e) että kuski heittää kämpille, toimistoon ja kämpille, koska alkoi olla jo kiire harjotteluun iltavuoroon. Noh sitten kun oli maksun aika niin hinta nousikin 550, koska kuski joutui odottamaan meitä hetken molemmissa paikoissa! Noh kaikki hyvin loppu hyvin ehkä paitsi ollaan köyhiä ja ryöstetty olo :D.

Sieltä saimme passikuvat.

Päivän metkut ei tosiaan loppuneet tähän. Kämpille oltiin tultu korjaaman lämminvesisäiliöpumppua mitä lie ja korjaajat olivat sitten pamauttaneet säiliön paskaks ja täällä oli siis tänään vesivahinko! Eniten vettä oli mennyt Elinan huoneeseen, mutta onneksi lattialla ei ollut kun mun kirja eikä esim läppäriä! Hohhoijaa :D.

Löysin tämmösenki kansion tänään.

Raskasta kirjoittaa joka päivä käsin uudestaan.

Kun vihdoin pääsimme harjoitteluun iltavuoroon, niin joo tosiaan oli sitten tylsin työvuoro jonka olen tehnyt. Ei tehty _mitään_. Istuttiin potilaiden kanssa pihalla ja rupateltiin. Opetettiin muita hoitajia pelamaan hirsipuuta :D Tällä välin kuitenkin olis sit vissiin pitäny olla tarkkasilmäisempi, koska yksi miespotilas karkasi eikä oltu nähty mitään. Hän oli siis hypännyt taas muurin yli. Pidän sitä mahdottomuutena, koska muuri on kolmemetrinen, mut näil on vissiin apinantaitoja. :D

Eritstyshuoneet, harmi kun ei saa kuvattua kunnolla kun niin pieni tila.

Potilaat karkaavat jopa tuon reiän avulla?!

Saatiin taas uusi kutsu vanhemmalta naishoitajalta, että mennään hänen kotiinsa huomenn illalla, ja hänellä on pieni vauva ooi!

Kiirettä pittäää....

Vimppatunti etupihalla ja näin hauskaa :D.

Lähdettiin kauppaan heti iltavuorosta päästyämme ja kun pääsimme kotiin niin sähköt meni kivasti siinä puol seiskan maissa. Just ku oli tullu pimeetä! Ja siis me suunniteltiin leipovamme leipää ja Marikalla oli edessä pyykinpesu. Ja koska täällä sitä lämmintä vettä ei edelleenkään saa hanasta, myös leipomisen aloittaminen tarvitsee hellaa eli sähköä! Että olipas päivä tänään! Toivottavasti huomenna ei ihan yhtä samanlaista afrikkalaista säätöä kiitos :D. Kyllä mä oon tykästyny tähän kulttuuriin ja tiesin sen jo entuudestaan. Tykkään tästä lepposuudesta ja siitä että kukaan ei nipota ja ihmiset on iloisia ja ystävällisiä :) Mut sit kun asiat ei suju ja informaatio ei kulje ni siitä en kyllä tykkää ja saa ketutuksen korkealle :D




sähköt