Ei menny niinku strömsössä

Ei mennyt kauaa kirjoituksestani, jossa pohdin koska tulee seuraavat huonot hetket.

Syynä nyt ylimalkaiseen ahdistukseen on alakertamme asukki, tämä lääkäriksi opiskeleva jostain päin Bostwanaa. Hän tuli eilen kotiin noin puoli kymmenen ja valitti miksi olemme jättäneet mikron oven auki, että olemmeko idiootteja kun sähköä kuluu. Itse hän on ollut koko päivän poissa ja valot huoneessaan koko ajan.. No huomasin, että hän on ehkä hieman juonut, muttei niin paljon kuin muina iltoina. Me ollaan ostettu omat mukimme tänne, koska hän voi käyttää kolmea tyyliin samaan, että aina olisi yksi muki edes käytössä. Torstaina sitten huomasin, että mukissani oli sokeria ja olin että jaaha tosi kiva. Ny eilen miettisin hetken, että sanonko lääkärille ja olis sitten pitäny varmaan miettiä vähän kauemmin ja olla sanomatta. Hän suuttui sitten aivan täysin, että miksi syytän häntä. Hän kertoi, että siivojat olivat juoneet teetä torstaina. Tuli ihan lähelle ja osoitti ja huusi vain että älä puhu mulle paskaa tai hän tekee mun elämästä paskaa. Hän myös uhkaili, että on vaarallinen mies jos haluaa ja on monia asioita joita voi tehdä mulle. Olin tässä vaiheessa jo ihan paniikissa, ja yritin vain söpertää, etten todellakaan tarkoittanut ja anteeksi. Ei auttanut sitten ollenkaan. Lähdin luikkimaan ylös karkuun, koska luoja tietää vain mitä lääkäri ois tehny.

Varmaan vartin päästä lääkäri tuli ylös ja meni juttelemaan Marikalle ja kyseli miksi syytin häntä, ja vaikka kuinka Marika yritti selittää etten ollu tarkoittanu niin, niin ei hän kuunnellut ollenkaan. Kuulin vain oven läpi, että haluaa haastaa mut oikeuteen ja että oli niin lähellä, että ois lyöny mua. Hän ei myöskään halunnut keskustella asiasta, vaan tapella reilulla pelillä. Tärisin vaan huoneessani ja yritin että sisko saisi mut rauhoittumaan skypen välityksellä.

Päätin sitten, että pakko nyt joltain on saatava apua tilanteeseen. En vain oikein tiennyt kehen luottaa. Lähetin viestit talomme johtajalle ja yhteyshenkilöllemme Corneliukselle. Johtaja vastasi sitten onneksi ja sanoi soittavansa lääkärille, että menkää huoneisiinne ja lukitkaa ovet. Johtaja on siis nainen. Sanoin, että olis nyt vaan parempi että tänne pääsis joku käymää. He sanoivat tulevansa.

Sitten piti mennä alakertaan yrittämään selvittää asiaa. Eipä siitä oikein mitään tullut, koska ei lääkäri kuunnellut yhtään anteeksipyyntöäni. Hän oli loukkaantunut siitä, millä tavalla olin lähestynyt häntä. En vain oikein ymmärrä että miten hänen tapansa haukkua idiootiksi mikron oven takia oli kauniimpi kuin mun informointi, että älä käytä mun mukia. Onneksi tämä johtaja ja hänen kaverinsa näkivät tilanteen samalla tavalla kuin me, eli lääkäri oli hieman humalassa ja väänsi ihan tyhmästä asiasta ison jutun. Hän kuitenkin kielsi, että on uhkaillut mua vaikka Elina todisti. Onneksi johtaja näki, mut et olin elävä todiste, että lääkäri oli uhkaillut. Eikä tilanne siitä mihinkään niinkään rauhoittunut, ja johtaja vaan käski lääkärin mennä nukkumaan. Laitoimme yläkerran rautaportinkin ekaa kertaa lukkoon ja vielä huoneen ovet lukkoon. Elina nukkui viime yön mun huoneessa onneksi.

Aamulla sitten johtaja soitti, mutta olin niin unenpöpperössä etten muista mitä hän sanoi. Eilen kuitenkin lupasi tulla kirkon jälkeen käymään ja selvittämään asiaa. Ei ole tullut, toivottavasti huomenna. Ei meinaan ole nyt yhtään sellanen olo että haluais jatkaa elämää täällä, varsinkaan samassa asunnossa alakertalaisen kanssa. Tää on kuitenkin mun koti nyt tällä hetkellä, niin ei voi elää pelossa ja varpaillaan koko ajan. Noh saa nähdä selvitetäänkö asiaa, mun mielestä lääkärille pitäis tehdä selväksi ettei voi käyttäytyä yksinkertaisesti noin.

Että tällänen tilanne nyt täällä. Olis vaan pitänyt lähteä tällä viikonlopulla Nakuruun.

Perjantaina alkoi jo tämä epäonni, lähdettiin aamulla sinne markkinoille mutta eksyttiin ja jouduttiin jopa vähän slummialueelle. Perjantai-illalla ostettiin viinipullot, löysin kerrankin hyvää kuivaa valkkaria. Sitten näytettin paikallisille opiskelijoille Napapiirin sankarit leffa. Oli kyllä sellainen suomalainen stereotypia elokuva :D. Sitten päätettiinkin lähteä vähä danssaamaan ja tällä kertaa viihdyin todella hyvin. Lähdettiin viiden aikaa pois baarista :D

Täällä on niin roskasta joka puolella.

Siellä ne pesee joessa vaatteita.

Vähän jännitti mennä sillan toiselle puolelle.. sekä itse silta oli toiselta puolelta rikki.

En uskaltanut ottaa kuvia pahimmalta alueelta minne eksyttiin.

Perjantai klubeilua, ja ihmisiä oli sopivan verran :D

Lauantai olikin sitten krapulapäivä ja kerrosateriaa teki sitten niin paljon mieli, tai ihan mitä vaan hampparia :D Mentiinkin syömään sitten kahvilaan hampparit. Ei ihan kerroksen veroinen, mutta iha jees :)

mumsmums

Ilta päättyikin siihen, jonka jo kirjoitin. Nyt tänään on sitten ollut ahdistavat tunnelmat ja haluan vain kotiin. Ei pysty jotenkin löytää ny oikeen mitään positiivista täällä, alakertalaisen olemassaolo tekee niin ahdistuneeks. Ei ole yhtään motivaatiota mennä huomenna harjoitteluunkaan. Haluais et tää tilanne jotenkin selviäis, että kuinka paljon eilinen oli hänen humalatilastaan johtuvaa ja kuinka paljon oikeasti tarkoitettua. Ei hän ole katsonut edes päin eikä puhunut kenellekkään mitään. Ehkä sitten huomenna pyydän johtajaa tulemaan uudestaan puhumaan asiasta, että tää ees selvis. Lääkäri kai lähtee ens kuussa pois, toivottavast sais tietää tarkan päivämäärän millon. Tai sitten jos tätä ei aiota selvittää niin muutettais vaik sit toiseen taloon tai jotain. Ei kyllä kuukautta pysty elämään pelossa. Haluaisin kuitenkin nauttia täällä olostani.

Tällästä täällä nyt tänään. Ei auta yhtään oloja, että kauhea ikävä mun tyttöjä, c-luokan naisia! Sekä tietty tää ero nyt kans painaa vähän mieltä. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan. Toivottavast ensi viikko olisi helpompi taas! No ainakin ensi viikon jälkeen puolessa välissä harjottelujen suhteen :)