Miksi Kenia?

3.9.14

Ihan ensiksi, onneks olkoon äiti! :)<3


Sitten aion valaista miksi halusin juuri Keniaan.
Olen haaveillut vaihdosta jo lukiosta asti, jolloin myöhästyin hauista. Ehkä aika ei silloin ollut vielä oikea. Kun pääsin sairaanhoitajaksi opiskelemaan, yksi suurin motivaattorini on ollut, että hei mä voin lähteä vaihtoon! Jep ala ei vielä ole suuremmin näyttäytynyt, että olisi oikea. Kuitenkin tykkään tosi paljon ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta ja kaikesta mitä opiskellaan, mutta sitten ne harjoittelut eivät ole oikein maistuneet. Ehkäpä syy löytyy siitä, että oon ollu kahdessa eri terveyskeskuksessa tähän asti, joten en ole saanut kauhean hyvää kuvaa ehkä.


Kun viime syksynä alkoi tilanne näyttämään siltä, että vaihtoon haetaan viimeistään 15.2. Tajusin, että nyt tai ei koskaan! Sitten tietenkin kun oon tällänen yllytyshullu ja itsensä haastaja, niin eihän mulla ollu sitten vaihtomaista valittavana kuin Thaimaa, ja Afrikasta Ghana, Swasimaa ja tää Kenia. Siinä oli maat, jotka kiinnostivat mua ja joiden kanssa koulu on yhteistyössä. Thaimaassa oli sitten niitä levottomuuksia, ja muutenkin olen ollut ennen siellä, joten oli pakko haastaa itseään lisää, että noh Afrikkaanhan mä lähen. Olen ollut kerran ennen Gambiassa viikon lomareissulla, ja rakastuin jo silloin kulttuuriin. Sitten Swasimaa sai lähteä pois vaihtoehdoista aika nopeasti juuri siksi, että sinne lähtee samalla niin paljon suomalaisia opiskelijoita. Eli enemmän haastetta ettei mene sinne. Ghanassa olisi pitänyt asua jonkun professorin luona yms., ja Ebola oli jo näyttänyt hampaitaan Länsi-Afrikassa. Joten jäljelle jäi Kenia. Mielenkiintoa herätti myös se, että kv-opettajamme sanoi että on ihan uusi kohde, että kukaan ei ole ollut koulustamme vielä täällä. Eli jes lisää haastetta :D.

Siitä alkoikin tuntematon tie kohti tänne. Vielä elokuun alussa en uskonut, että olen lähdössä, koska majoituksestamme ei ollut tarkkaa osoitetta, eikä ole vieläkään :D. Harjoittelupaikoista ei ollut tietoa, kuin vasta täällä viime maanantaina. Heinäkuussa myös opettajamme Suomen päässä menivät lomalle, ja hommat meni taas jäihin. Otimme yhteyttä itse Kenian päässä olevaan yhteyshenkilöön Corneliukseen, jonka viestin sisällöt olivat että "tervetuloa, toivoo näkevänsä meidät ja juu kaikki järjestyy". Ei mitään siis tarkempia viestejä ja just kun yritettiin kysyä asunnosta yms., niin ei tullut vastausta :D. Lopulta 7.8 päätettiin tyttöjen kanssa et nyt me vaan mennään sinne ja tungetaan itsemme sinne! Joten ostimme lentoliput ja paluu 23.11. Sen jälkeen aloin uskoa, että kaipa sitä ollaan menossa. Loput järjestelyt menivät sitten aika iisisti, ja alkureissu tännekkin meni tosi hyvin, niinkuin kirjoitin ekoina päivinä. Mutta siis jos haluaa lähteä Afrikkaan, niin ei yleensä tiedä mitään varmaa etukäteen, että pakko luottaa vaan :D.

Lentokoneemme Nairobista Eldorettiin. Pienin ikinä mis oon lentäny!

Sitten tähän päivään. Menin tänään uudestaan lääkkeiden jakoon, jotta oikeasti oppisin jotain tai enemmänkin saisi edes tehdä jotain :D. Lääkkeiden jako viivästyi yli tunnilla, kun hoitajamme kanssa käytiin hakemassa lisää lääkkeitä sairaalan apteekista. Kun tulimme apteekista, osastolla tapahtui sitä, mitä olen miettinyt. Eli potilaiden yhteissekoamiskohtaus! :D. Jep huhuhuh, yksi potilas oli eristyshuoneessa saamassa omien laskujen mukaan 3 eri piikkiä! Ja muut potilaat niin naiset kuin miehet, olivat kaltereiden takan huutamassa kilpaa tai itkemässä tai riisumassa itseään :D. Melkoinen näky ja melu. Voi vain miettiä, että oliko lääkkeiden myöhästymisellä syytä moiseen. Ja nyt se on todistettu, kun mielenterveyspotilaat ovat samassa tilassa, niin he provosoituvat toisista.

Sairaalan apteekki.

Muutenkin oli tosi sählä aamu. Raportissa puuttui yhden naisen paperit ja lääkekorteista puuttui neljän naisen paperit ja yhden miehen! Tänään sain ite huutaa potilaiden nimiä, joka tietysti aiheutti pientä naurua potilaiden keskuudessa, koska hyvä jos käsialasta saa selvää ja sen jälkeen osaa ääntää oikein :D. Miesten puolella sain siis huudella nimiä ja silti en pystynyt pysyä perässä saiko kaikki miehet lääkkeet, ja oikealle potilaalle oikea määrä oikeaa lääkettä :D. Sellaista sählinkiä et huhuhuh. Naisten puolella sain antaa lääkkeitä, enkä siinäkään pysynyt kunnolla perässä, muttei hoitajakaan koska kun olimme jakaneet hänen mielestään kaikki, tiesin, että kaksi potilasta oli saamatta ja ne puuttuvat paperit! Hoitaja kuitenkin otti ihan hyvin huomautukseni, ja hoidettin homma loppuun. Paitsi vieläkin minusta kaksi uutta potilasta ei saanut lääkkeitään. Kyllä niin tekisi mieli organisoida tapahtumaa :D. Mutta ei se ei ole mun asia tulla pätemään tänne.

Lääkehuone. Ja lääkekaappi on tuo sininen takana, ja tällä hetkellä ainakin lukko roikkuu siinä! :D.
Lääkehuone ei ole siis ollut kertaakaan vielä tietääkseni lukossa ja kaappiakaan en ole nähnyt lukittuna.

Elinan lähetti eilen "kodinhoitajallemme" Milliw:lle viestin, että pitäis vaihtaa huonetta. Elina on ollut nyt kipeenä viikon ja hänen huoneessan haisee ihan hirveä home. Milliw ei vastannut eilen mitään, ja tänään lounaalla sanoi tulevansa käymään talolla, mutta ei kuulunut mitään. Sitten lähetettiin uusi viesti, että ookko tulossa niin, että huomenna tulee :D. Tää on taas niin Arikkaa, kärsivällisyys kasvaa. Sitten ei olla vieläkään saatu Marikan nettiä toimimaan, ja tänään piti mennä nettikahvilaan latamaan Windowsin käyttöjärjestelmä, mut nyt on ongelmana tiedostojen siirtäminen. Noh pakko ainakin kauppaan olisi päästä.. Ja pimeää tulee jo kolmen vartin päästä. Saa nähdä milloin alkais nää mun tekstit lyhenemään tai etten kirjottais joka päivä, mut eipä oo paljoa muuta tekemistä ja juttua ainakin vielä riittää :D.