Tää on niin tätä :D

Hei!

Iltalenksumaisemat :)) aurinko on kyl jees <3

Eipä ketään siis tullut selvittämään lauantaista selkkausta sunnuntaina, eikä sitten eilen maanantainakaan. Olis vaan ollu kiva, että joku ois ollu meistä huolissaan et nyt ei oo hyvä olla täällä. Ei johtaja eikä Cornelius ole ottanut mitään yhteyttä. Maanantaina Ann tuli moikkaamaan harjottelussa meitä, eli siis tämä meidän harjoitteluvastaava. Hän sitten kysyi, että miten menee niin kerrottiin tapaus. Hän oli heti sitä mieltä, että muutettais että juttelee koulun deanin kanssa. No eipä ole siitäkään kuulunut nyt mitään.

Lääkäri oli eilen iltapäivästä lähtenyt pois kämpiltä. Siinä sitten odottavissa tunnelmissa koko ilta, että koskakohan mahtaa tulla ja vetääkö taas jonkun kohtauksen. Noh odottavissa tunnelmissa mentiin nukkumaankin, koska hän tuli kolmelta aamuyöllä! Ja kun täällä pitää ulko-ovet lukita sisäpuolelta erikseen jos ollaan sisällä ja sit taas jos ollaan ulkona ni ulkopuolelle munalukko. Eli siis meidän piti herätä ja mennä avaamaan ovi hänelle. Onneksi Elina suostui menemään, koska jos olisi vähänkään ärsyyntynyt ja näkisi mun naaman niin.... Lääkäri ei sitten ikinä kyllä mieti muita ihmisiä, hän ei siis yritä edes olla hiljaa. Tätä tapahtuu keskellä yötä, illalla, aamulla ihan milloin vain. Tästäkin syystä ei ole kauhean mukava asua herran kanssa, jos nää muut asiat eivät vielä ole tarpeeksi vahvoja syitä haluun päästä tosta eroon.

Pienen pieni kuollu snake oli kotikadullamme. Päivällä se oli vihreä ja silloin luulin sitä leikkikäärmeeksi. Nyt iltalenkillä se oli muuttunut harmaaksi?! Onneksi se oli noin 20cm pitkä.

Eipä siis ollut kauhean levollinen tuo viime yö. Tänään lounaalla päätettiin, että mennään nyt juttelemaan johtajalle. Hän oli kiireinen ja vähän äksy. Hänen vastauksensa kun kysyin, että tehdäänkö asialle jotain niin joo ei koska lääkäri on varmaan unohtanut lauantaisen. No kiva, mä en ole unohtanut. Sitten kerrottiin viime yöstä, ja sen hän kuittasi, että sillä on varmaan vaan niin kova stressi kokeista. Ja lukkoasiaan sanoi, että lähettää tänään jonkun tuomaan meille avaimet, että voidaan käyttää takaovea, mitä veikkaatte tuliko tämä joku? Ei :D Johtaja kertoi, että lääkärin pitäisi lähteä kahden viikon päästä. Tämä on lohdullinen tieto, jos ja kun tämä kaksi viikkoa on kaksi viikkoa eikä 30päivää esim. Täällä kun nää ajat ja päivämäärät ei ole niin justiinsa.

Meillä meni myös suihku rikki viime torstaina ja sitä oltiin korjaamassa perjantaina, ja ne rikkos sitä vaan enemmän :D Nyt ollaan käytetty tätä mun makkarista löytyvää suihkua ja siitä ei sitten taas tule painetta ja siinä on vaan käsisuihku, eli hiukset pitää pestä ämpärityylillä. Eilen myös vesi loppui kokonaan, vessa ei vetänyt, hanoista ei tullut vettä ja suihkuun ei päästy sit ollenkaan. :D Onneks aamulla taas toimi. He lupasivat tulla korjaamaan maanantaina uudestaan suihkua, jep ei näkyny. Sanottiin siis samalla tästä suihkusta, niin johtaja vastas, että ehkä huomenna. On tää vaan niin tätä. Olis vaan nyt lohdullisempi olo, jos edes nyt tässä tilanteessa joku hoitaisi asioita ajallaan ja vauhdilla. Alkaa kyllä pian taas naurattaa tää kaikki ja tää kulttuuri :D. Onneks nyt kaks päivää enää jäljellä harjoittelua miesten kirralla ja sit vaihtuu taas! Ja viikonloppuna ollaan suunniteltu menevämme Nakuruun, eli erossaoloa lääkäristä jeee. :)

Täällä tehtiin tähystys.

Sitten harjoitteluun. Maanantaina nukahdin melkein seisalleen raporttiin :D Sama tiistaina. Kiitos lääkärin! Maanantaina osastollakaan ei tullut vettä mistään hanasta. Eli käsiä ei pystynyt pesemään koko päivän aikana. Jee taudit here I come! Nyt ollut eilen ja tänään pientä kurkkukipua, kuukauden jo selvisi ilman pienintäkään pöpöä :) Maanantaina ja tiistaina sutkautin itseni haavanhoitoon. Pääsin myös maanantaina katsomaan ruokatorven tähystystä! Ei annettu oikein puudutteen vaikuttaa, ja potilas oli tosi kivulias. Kuvia maanantain "haavoista" :D

Tää on nyt sitten ehkä järkyttävin, mitä oon täällä nähnyt. Tuo on siis kasvain, joka kasvaa päästä. Ja se siis on pään kokoinen tai no isompi!! On kuulemma kasvanut tuon kokoiseksi kolmessa kuukaudessa. Potilas täynnä sellaisia sentin kokoisia poukamia. En sitten tiiä, onko niistä kasvamassa samaa. Mutta joo tää on ehkä pahin tähän mennessä!

Tiistaina oli kivempi päivä, johtui taas varmaan että olin kivan hoitajan kanssa. :) Hän otti myös hyvin sen kun sanoin etten opi mitään jos jään vaan mittaamaan vitaalielintoimintoja, että voinko mennä haavanhoitoon. En kyllä tiedä kuinka paljon opin haavanhoidossa, no kokemusta tulee ja saa nähdä paljon kaikkea erilaista! Muutenkin ollaan tyttöjen kanssa juteltu, että osasi kyllä valmistautuu siihen ettei tosiaan opi ja mene eteenpäin niin kuin Suomessa harjoittelussa. Että kokemus "korvaa". Nyt kuitenkin tuntuu vähän siltä että menee vaan takapakkia ja pelkää, että esim. aseptiikka kärsii koska ei voi toteuttaa yhtä hyvää aseptiikkaa kuin Suomessa. Hanskojen vaihtoakin katotaan pahalla.. Tänään ohjaaja käski kirjata mitä potilaat joutuvat maksamaan, että mitä kaikille on käytetty ja ohjeena oli, että kirjaat vaan samat mitä edellisenä päivänä. Siinä sitten omaa etiikkaani vastaan kirjailin potilaille hanskoja x10, maskeja x2 ymsyms...

Hoitosuunnitelma 24h. Yrittäppä taas saada selvää :D Voi kuinka Suomessa helppoa koneella vaan klikkailla komponentit..

Diabeettinen jalkahaava.

Illalla kävin nyt ekaa kertaa yksin lenkillä, kyllä sen sitten taas huomasi mikä ero on kun on yksin. Kaikki kiinnittävät niin paljon enemmän huomiota ja muutama koskettikin. Nopensin vain vauhtiani. Saman huomaa myös, että jos on joku paikallinen mukana niin huudellaan paljon vähemmän perään.

Lääkäri oli taas ollut koko päivän poissa ja tuli tuossa seiskan aikaan kotiin ja tein just sillon lihaskuntoa napit korvilla niin en yhtään ollut huomannut. Lääkäri olikin kinumassa Elinalta ja Marikalta rahaa taksiin, kun ei taksikuskilla ollut vaihtorahaa tai jotain. Ei onneksi suostunut antamaan ja ei onneksi tullut multa edes kysymään, vaikka oveni oli auki. Nyt hän lähti sitten uudestaan ulos, taas saa odotella illan ja ehkä yön milloin saa herätä ja kuinka hyvät unet taas odottaakaan! Kaksi viikkoa kaksi viikkoa jaksaa jaksaa (ja ketut kuukaus siin menee)...

Nyt vielä sitten meni sähköt juuri kun olin suunnittelemassa suihkuun menoa ja niin suihku ja suihku :D On tää kyllä tällästä, toivottavasti oikeasti osaa arvostaa Suomessa kaikkea paljon enemmän tämän jälkeen!

Ei menny niinku strömsössä

Ei mennyt kauaa kirjoituksestani, jossa pohdin koska tulee seuraavat huonot hetket.

Syynä nyt ylimalkaiseen ahdistukseen on alakertamme asukki, tämä lääkäriksi opiskeleva jostain päin Bostwanaa. Hän tuli eilen kotiin noin puoli kymmenen ja valitti miksi olemme jättäneet mikron oven auki, että olemmeko idiootteja kun sähköä kuluu. Itse hän on ollut koko päivän poissa ja valot huoneessaan koko ajan.. No huomasin, että hän on ehkä hieman juonut, muttei niin paljon kuin muina iltoina. Me ollaan ostettu omat mukimme tänne, koska hän voi käyttää kolmea tyyliin samaan, että aina olisi yksi muki edes käytössä. Torstaina sitten huomasin, että mukissani oli sokeria ja olin että jaaha tosi kiva. Ny eilen miettisin hetken, että sanonko lääkärille ja olis sitten pitäny varmaan miettiä vähän kauemmin ja olla sanomatta. Hän suuttui sitten aivan täysin, että miksi syytän häntä. Hän kertoi, että siivojat olivat juoneet teetä torstaina. Tuli ihan lähelle ja osoitti ja huusi vain että älä puhu mulle paskaa tai hän tekee mun elämästä paskaa. Hän myös uhkaili, että on vaarallinen mies jos haluaa ja on monia asioita joita voi tehdä mulle. Olin tässä vaiheessa jo ihan paniikissa, ja yritin vain söpertää, etten todellakaan tarkoittanut ja anteeksi. Ei auttanut sitten ollenkaan. Lähdin luikkimaan ylös karkuun, koska luoja tietää vain mitä lääkäri ois tehny.

Varmaan vartin päästä lääkäri tuli ylös ja meni juttelemaan Marikalle ja kyseli miksi syytin häntä, ja vaikka kuinka Marika yritti selittää etten ollu tarkoittanu niin, niin ei hän kuunnellut ollenkaan. Kuulin vain oven läpi, että haluaa haastaa mut oikeuteen ja että oli niin lähellä, että ois lyöny mua. Hän ei myöskään halunnut keskustella asiasta, vaan tapella reilulla pelillä. Tärisin vaan huoneessani ja yritin että sisko saisi mut rauhoittumaan skypen välityksellä.

Päätin sitten, että pakko nyt joltain on saatava apua tilanteeseen. En vain oikein tiennyt kehen luottaa. Lähetin viestit talomme johtajalle ja yhteyshenkilöllemme Corneliukselle. Johtaja vastasi sitten onneksi ja sanoi soittavansa lääkärille, että menkää huoneisiinne ja lukitkaa ovet. Johtaja on siis nainen. Sanoin, että olis nyt vaan parempi että tänne pääsis joku käymää. He sanoivat tulevansa.

Sitten piti mennä alakertaan yrittämään selvittää asiaa. Eipä siitä oikein mitään tullut, koska ei lääkäri kuunnellut yhtään anteeksipyyntöäni. Hän oli loukkaantunut siitä, millä tavalla olin lähestynyt häntä. En vain oikein ymmärrä että miten hänen tapansa haukkua idiootiksi mikron oven takia oli kauniimpi kuin mun informointi, että älä käytä mun mukia. Onneksi tämä johtaja ja hänen kaverinsa näkivät tilanteen samalla tavalla kuin me, eli lääkäri oli hieman humalassa ja väänsi ihan tyhmästä asiasta ison jutun. Hän kuitenkin kielsi, että on uhkaillut mua vaikka Elina todisti. Onneksi johtaja näki, mut et olin elävä todiste, että lääkäri oli uhkaillut. Eikä tilanne siitä mihinkään niinkään rauhoittunut, ja johtaja vaan käski lääkärin mennä nukkumaan. Laitoimme yläkerran rautaportinkin ekaa kertaa lukkoon ja vielä huoneen ovet lukkoon. Elina nukkui viime yön mun huoneessa onneksi.

Aamulla sitten johtaja soitti, mutta olin niin unenpöpperössä etten muista mitä hän sanoi. Eilen kuitenkin lupasi tulla kirkon jälkeen käymään ja selvittämään asiaa. Ei ole tullut, toivottavasti huomenna. Ei meinaan ole nyt yhtään sellanen olo että haluais jatkaa elämää täällä, varsinkaan samassa asunnossa alakertalaisen kanssa. Tää on kuitenkin mun koti nyt tällä hetkellä, niin ei voi elää pelossa ja varpaillaan koko ajan. Noh saa nähdä selvitetäänkö asiaa, mun mielestä lääkärille pitäis tehdä selväksi ettei voi käyttäytyä yksinkertaisesti noin.

Että tällänen tilanne nyt täällä. Olis vaan pitänyt lähteä tällä viikonlopulla Nakuruun.

Perjantaina alkoi jo tämä epäonni, lähdettiin aamulla sinne markkinoille mutta eksyttiin ja jouduttiin jopa vähän slummialueelle. Perjantai-illalla ostettiin viinipullot, löysin kerrankin hyvää kuivaa valkkaria. Sitten näytettin paikallisille opiskelijoille Napapiirin sankarit leffa. Oli kyllä sellainen suomalainen stereotypia elokuva :D. Sitten päätettiinkin lähteä vähä danssaamaan ja tällä kertaa viihdyin todella hyvin. Lähdettiin viiden aikaa pois baarista :D

Täällä on niin roskasta joka puolella.

Siellä ne pesee joessa vaatteita.

Vähän jännitti mennä sillan toiselle puolelle.. sekä itse silta oli toiselta puolelta rikki.

En uskaltanut ottaa kuvia pahimmalta alueelta minne eksyttiin.

Perjantai klubeilua, ja ihmisiä oli sopivan verran :D

Lauantai olikin sitten krapulapäivä ja kerrosateriaa teki sitten niin paljon mieli, tai ihan mitä vaan hampparia :D Mentiinkin syömään sitten kahvilaan hampparit. Ei ihan kerroksen veroinen, mutta iha jees :)

mumsmums

Ilta päättyikin siihen, jonka jo kirjoitin. Nyt tänään on sitten ollut ahdistavat tunnelmat ja haluan vain kotiin. Ei pysty jotenkin löytää ny oikeen mitään positiivista täällä, alakertalaisen olemassaolo tekee niin ahdistuneeks. Ei ole yhtään motivaatiota mennä huomenna harjoitteluunkaan. Haluais et tää tilanne jotenkin selviäis, että kuinka paljon eilinen oli hänen humalatilastaan johtuvaa ja kuinka paljon oikeasti tarkoitettua. Ei hän ole katsonut edes päin eikä puhunut kenellekkään mitään. Ehkä sitten huomenna pyydän johtajaa tulemaan uudestaan puhumaan asiasta, että tää ees selvis. Lääkäri kai lähtee ens kuussa pois, toivottavast sais tietää tarkan päivämäärän millon. Tai sitten jos tätä ei aiota selvittää niin muutettais vaik sit toiseen taloon tai jotain. Ei kyllä kuukautta pysty elämään pelossa. Haluaisin kuitenkin nauttia täällä olostani.

Tällästä täällä nyt tänään. Ei auta yhtään oloja, että kauhea ikävä mun tyttöjä, c-luokan naisia! Sekä tietty tää ero nyt kans painaa vähän mieltä. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan. Toivottavast ensi viikko olisi helpompi taas! No ainakin ensi viikon jälkeen puolessa välissä harjottelujen suhteen :)

Hakuna matata!

Sisäänkäynti leikkaussaleihin, näyttää pieneltä, mutta oli iso!

Heippa!

Keskiviikkona oltiin vielä leikkurissa ja mahtia oli! Saatiin nähdä aivo-, välilihan korjaus-, tyrän, pienen vauvan, selkä- ja kohdunleikkauset! Pompittiin siis paikasta toiseen ja yhtäkään leikkausta ei kyllä katsottu alusta loppuun :D Kuvat saavaat taas puhua puolestaan.

Kohdusta löytyi mukavankokoinen kasvain!

Siellä on maha auki! Wuhuu

Pieni kasvain aivoissa...

Hieno panoraamakuva leikkaussalista :D Isoin sali.

Aivot.

Vähän huterat kärryt, joissa steriilit instrumentit :D

Ortopedinen leikkaus käynnissä vastakkaisessa salissa.

Elimiä taas kaapissa :D

Selkäleikkaus.

Illalla opiskelijakamumme, lempinimeltään Allu tuli taas ovelle kolkuttelemaan ja lähdettin pelaamaan jalkapalloa. Menin oikein kunnolla paikallisten poikien/miesten joukkoon pelaamaan ja ne olivat niin ihmeissään kun osasin pelata :D. Mut otettiin peliin oikein kunnolla mukaan ja oli niin mahtia! Henki meinas vaa loppua välillä :D

Illalla oli treffit skypessä pitkäaikaisen heilani kanssa, ja päätettiin että jatketaan elämää erikseen. Ollaan säädetty niin kauan, että nyt on ihan helpottunut olo vaikkakin surullinen. :)

Tänään taas mentiin osastolle ja hyhyi ku taas haisi pahalta :D. Aamupesujen yhteydessä yhdellä vanhalla miehellä oli ollut pissat housuissa varmaan koko yön ja oli omissa vaatteissa. Haju oli niin pistävä, että oli pakko hetkeksi poistua sivuummalle. Ei oo vielä kertaakaan menny noin nokkaan hajut.

Tyrkytin itseni tänään taas haavanhoitoon ja sain hoitaa itekin pari aika komeeta haavaa. :) Muuten olikin tosi matalalla motivaatio harjottelussa. En tiiä miksi, johtuuko siitä, että piti palata leikkurista osastolle :D Noh viikko enää tuolla osastolla ja sit taas vaihtuu! :) Kuvat taas kertovat haavoista enemmän, ja sisko sanoi että pitää varoittaa niin tässä VAROITUS: ei herkkähermoisille :D. Ja hoitajakin sanoi yhdessä vaiheessa mulle potilaan kuullen, että tämä on kuin kauhuelokuvasta..

Tämän sain hoitaa itse ja en tiennyt kun sidoksia availin, että näin syvä haava paljastuisi!
Potilas ollut onnettomuudessa.

Tämä jäi vähän mysteeriksi. Tulehtunut haava? Iho kuoriutui kuin käärmeellä.

Tästä en todellakaan tiedä mikä oli. Elina oli hoitanut samaisen jalan reilu viikko sitten ja nyt oli mennyt puolet syvemmäksi haava! Eipä tullut muuta kuin jotain lihansyöjäbakteereita mieleen.... :D Haavaa hoidetaan viikottain.

Ja sitten oli vielä tätä jotain leukaluu- tai poskisyöpää..

Harjoittelun jälkeen tuli pieni tilanne. Tiistaina pihallemme ilmestyi jokin mies, joka tuli takapihaltamme. Hän kuitenkin jutteli ihan mukavia ja halusi olla kaveri. Ollaan kuitenkin joka päivä nyt hengaamassa jonkun paikallisen kanssa jossain, joten sosiaalisuudesta ei ole puutetta. Valehtilimme miehelle, että ei meillä ole paikallista puhelinnumeroa ja yritettiin vaan päästä tilanteesta pois. Seuraavana päivänä mies tuli taas pihallemme, silloin Elina oli joutunut jo aika törkeästi laittamaan oven kiinni ja valehtelemaan että meillä on kiire. Tänään ovikello soi kahden aikoihin. Ovellamme oli tämä mies ja sitten katumme ja ympäristömme vartija. Vartija kysyi, että onko tää teidän kaveri. Mitäs siinä sitten vastaamaan, kun toinen seisoo vieressä. Noh vartija lähti laittamaan lähiporttia kiinni ja pyysi miestä olemaan pihallamme. Kun vartija oli mennyt kauemmaksi, tämä mies otti ja lähti juoksemaan aivan täysillä karkuun. Vartija perässä, mutta eipä koskaan tavoittanut kaveria. Nyt sitten onki vähän sekavat fiilikset, että oliko tällä miehellä oikeasti mitkä tarkoitukset. Pitää vaan olla entistä enemmän varuillaan ja ovi lukossa koko ajan.

Tälläinenkin kaveri ilmestyi pihallemme :D Ihan sika hyvä kuva, vaikka tollasella ei niin upeella älypuhelimella otettu! :)

Allu tuli sitten parin tunnin päästä ja vartija oli taas myös oven takana, mutta kerrottiin että tää on ihan meijä kaveri :D Allu oli vähän hämillään, mut ei enää kun kerrottiin tapahtuneesta. Lähdettiin keskustaan pelamaan biljardia ja vähän rentoutumaan. Oli kiva ilta :)

Nää paikalliset on ihan törkeen hyviä biljardissakin!!

Huomenna ei mennä harjotteluun, kun on kertynyt taas tunteja tällä viikolla. Mennään aamulla markkinoille, tarviin uusia kenkiä ja noh kaikki on tervetullutta :D. Alkaa vähän kulumaan nuo muutamat paidat kun jo kuukauden päivät on käyttäny ahkerasti :D.

Tekstin otsikkona oli tänään hakuna matata, joka tarkoittaa ei ongelmaa! Vitsit se on kyllä nyt mun motto :DD Mun viikonloppu alkoi nyt, jee! Pitäis nähdä tanskalaiset nyt viikonloppuna, saa nähdä saadaanko sovittua mitään :D Hyvää yötä!

Kuukausi täynnä!

Innokkaana aamulla!

Hei!

Se ois tasan kuukaus takana täällä :) Menny ihan hirmu nopeesti. Kaksi siis jäljellä. En olisi uskonut, että vaikeinta oli ensimmäisellä viikolla. Kuvittelin, että vaikeimmat ajat ja kovin ikävä olis parin kolmen viikon jälkeen. Nyt vaan nautin olostani täällä tosi paljon :). Saa nähdä milloin tulee seuraavaksi "huonot ajat". Tarvii vaan koko ajan itelle muistutella silti, että nauti koska tää on niin nopeasti ohi, että taas se normaali arki sieltä tulee. Oon kyllä aika hyvin osannu nyt noudattaa tota carpe diemiä.. :) Toivottavasti jatkossakin!

Welcome to theatre today! Vähä oli väärä päivämäärä taululla, mutta mitäpä tuo :D

Sisäänkäynnille jätettiin kengät, ja vaihdettiin omiin pestyihin muovisiin 

Tänään siis päästiin leikkaussaliin! Aamu alkoi kiertelyllä heräämössä, leikkaussaleissa ja kaikenlaisissa varastoissa yms. Leikkaussaleja oli 8. Jotkut olivat mielestäni todella pieniä. Ortopedinen leikkaussali oli ehkä suurin. Tavattin myös yks lääkäri, joka sanoi suomeksi huomenta meille! Hän oli ollut kaksi kuukautta opiskelemassa Oulussa ja osasi hieman suomea :)

Sisäänkäynniltä, siellä potilaat odottelevat leikkaukseen.

Paras lääkevalikoima löytyi leikkaussalien apteekista tai no täysinäisin ainakin :D

Sterilointikone

Tämä jäi vähän mysteeriksi mikä oli. Kuitenkin jokin elin, jota säilytettiin vain avonaisessa kaapissa, ja odotettiin että labra hakee. Hmm, eks pidä olla jossai ees suojassa bakteereilta?

Noniin sitten itse leikkaukseen! Päästiin tänään sitten näkemään melkoinen ortopedinen leikkaus :). Potilaalla oli siis valmiiksi jo nilkka rautahökkelissä, eli se oli jo leikattu. Hänellä oli myös reisiluu pahasti murtunut, eikä polvilumpiokaan ollut oikein paikallaan. Potilaalle tehtiin myös ihosiirto toisesta reidestä nilkkaan.

Leikkaussali

Reisiluun murtuma.

Ennen leikkauksen alkua.

Hoitajien pesutyylistä ja peittelystä löytyi paljonkin eriäväisiä kohtia, mitä koulussa on opetettu. Pesu ei todellakaan mennyt puhtaasta likaiseen, melkeimpä päinvastoin esim. mahasta haavaan. Jepjep. Muuten kyllä mitä ehtisi seuraamaan, niin aseptiikka toteutui hyvin.

Toiseen leikkaussaliin näki koko ajan, eikä meidänkään leikkaussalin ovi ollut kiinni.

Leikkaus aloitettiin ihosiirteen ottamisella. Aikas komeeta. 

Anestesiahoitajan välineitä.

Sitten päästiinkiin korjaamaan itse pääkohdetta. Aikas paljon kaikkea sieltä paljastuu! Ei kyllä ällöttänyt tai tullut paha olo missään vaiheessa :)

Aika läheltä sai mielestäni päästä katsomaan! :)

Vähän roisku vertakin oikein, ehtisin just väistää edestä pois :D

Potilas oli siis spinaalipuudutuksessa leikkauksen ajan, mutta alkoi tuntea kipua ja paineet rojahtivat, joten potilas nukutettiin. Vähän alkoi jännittään! :D

Paineet siis 55/27!! Ja pulssi 144! Ja lämpö 24,5! :D

Potilas menetti paljon verta.

Sitten laitettiin paineella verta tippumaan. Toi pussi siis veripussin päällä puristaa verta tulemaan kovaa.

Sitten vielä lopuksi ihosiirre nilkkaan paikoilleen.

Leikkauksessa käytetyt välineet.

Ja noi pitkät tikut oli jonkinmoisia poria?

Olin vähän pihalla, että menikö leikkaus hyvin vai ei. Koska monta kertaa tuntui reittä korjaessa, että teki samaa uudelleen ja uudelleen. Ja sekin just et suunniteltu spinaalipuudutus ei riittänyt, joten ei varmaankaan kaikki ihan putkeen mennyt, mutta kuitenkin ei isompia juttuja tapahtunut :). Mielenkiintoista oli seurata, vielä kun pääsis ite vaikka anestesiahoitajaksi tai instrumentteihin! On se lääketiede vaan jännää kun ihmisiä voidaan tollai avata :D Muuten yhteenvetona positiivinen yllätys taas, että monitorit sun muut oli aika moderneja, olin odottanut paljon alkeellisempaa leikkaussalia ja välineistöä!

Loppukuva, molemmat jalat paketissa :D Toinen paketissa ihosiirteen takia.

Meillä piti olla tänään se esitelmä mielenterveysosastolle, mutta eipä kukaan mitään ilmoitellut ja emme jaksaneet turhaan lähteä taas sinne kävelemään :D. Iltapäivällä opiskelijakamumme ilmestyi taas oven taaksemme :D Mentiin sitten hänen kanssaan vähän kävelylle ja pelattiin bilistä. Nyt kämpillä ja piti tehdä taas treeni mutta mukavasti sähköt meni taas ja eipä nää mitää, eikä vesikään lämpene ilman sähköä. :((

Päästiin taas ihmettelemään opiskelijaboksien kokoa... Nää jos jotkut on itsemurhaloukkuja :D

Bongattiin paloasemakin lenkillä!

Nyt postaus oli erittäin kuvapainoitteinen, mutta kuvat kertoivat tosiaan enemmän tänään tästä päivästä! Jee innolla taas, mitä huomenna pääsee näkemään! :) Hyvät yöt!