Kakipäiväkirja :D

Heips!!

Otsikon nimi ei toivottavasti järkytä ketään liikaa :D Mutta näin nyt se vaan on ollut, että pari päivää ei ole paljoa muuta mietitty kuin mun vatsan toimintaa ja onko siellä jokin pöpö vai ei.

Eilen siis harjoittelun jälkeen teimme Annen kanssa väliarvioinnin kirrasta ja muutenkin siinä kaikkea juteltiin. Sitten kerroin, että tosiaan mulla oli tää ripuli yli viikon, mut nyt ei oo enää tullut sen jälkeen kun otin immodiumia. Kuitenkin vatsaa vääntelee ja tuntuu, että se ei oo vieläkään kokonaan lähtenyt. Anne vei mut siitä sitten suoralta istumalta ns. "opiskelijaterveydenhuoltoon" lääkärille, lääkäri kirjoitti lähetteen veri- ja ulostenäytteille sekä kirjoitti reseptit antibioottiin ja jokin toinen lääke, joka on AMEEBOJA  varten?!?!

Lähete testeihin, selvä ku mikä!

Tämän jälkeen piti mennä testeihin, mutta labrassa ei ollut ulostepurkkia eikä verikokeeseen tarvittavia välineitä. Jepjep. Sitten takas lääkärille ja se sanoi, että noh alota lääkitys ilman testejä ja jos ei oo sitten lähteny niin tuu takas! Hmmmm.......

Google auki ja tarkistamaan mitä lääkkeitä sain ja uudelleen vielä itsediagnosointia mikä mua voi vaivata. Aattelin et kohta on varmaan vatsahaavakin tästä ressistä. Kaikissa lähteissä sanottiin, että tärkeää on saada näytteet ennen antibiootin aloittamista. Joten yritin Annelle vielä viestittää tilannetta, että mitä teen alotanko lääkityksen vai meenkö huomenna uudestaan jonnekkin? Annen vastaus oli, että selvitetään huomenna. Siinä sitten yritin rauhoitella itseäni, että okei mulla ehkä lilluu mun suolistossa joku ameeba, mut no worries hei! Enkä todellakaan sitten aloittanut lääkitystä, luin sivuvaikutuksista ja antibiootista tosi monet ovat saaneet Steven-Johnson syndrooman(ihotauti), ja näin täällä yhden sellaisen potilaan, kuvakin on täällä blogissa. Joten en tosiaankaan aloita turhaan tätä lääkitystä!

Tänään aamulla sitten harjoitteluun ja lähetin Annelle, että ilmoittelee mitä tapahtuu et jos mennää yksityiselle ni mulla on rahat kämpillä yms... Noh Anne soitti ysin maissa et tuu lähetteen kanssa hänen toimistoon. Sitten lähdettiinkin ekaks maksamaan näytteitä, ja sen jälkeen otettais näytteet. Käytiin siis siellä "labrassa" ja siinä samassa miettisin, että en kyllä todellakaan anna täällä ottaa verikoetta musta! Sen verran likanen mesta oli jotenkin. Kävin sitten hakemassa tytöt mun tueksi ja menin sanomaan Annelle, että nyt lähden kyllä yksityiselle. Hän neuvoi ja varoitti että maksaa todella paljon enemmän noin 20e. Hmmm ei nyt tunnu kauheen korkealta lääkärinmaksulta.

Yksityiseltä labrasta, iha ookoo! :)

Sitten rahat kämpiltä ja yksityiselle testattavaksi. Mulle annettiin ulostepurkki ja kävin koittamassa mutta vessa oli niin likainen ja ei siitä mitään tullut. Sitten jäätiin odottaa, että koska verta ruvetaan ottaa. Siinä varmaa istuttiin vartti kunnes joku kysyi mitä teemme. Olin sitten maksanut vain ulostenäytteestä. Siis 4e. Noh päätin että okei, mennään takas harjotteluun ja tuon sitten näytteen myöhemmin.

Ilmeestä päätellen pikkasen tais jännittää että saako neulasta hivin vai ei xD

Lounaan jälkeen sain sitten asian toimitettua ja mentiin takaisin yksityiselle. Noh ulosteesta ei löytynyt mitään, päätin että ottakaa sitten vertakin. Toiset huimat 4e. Ei löytynyt siitäkään mitään. JUHLAPÄIVÄ! Tai sitten ei... Koska ulostenäytteestä oli tutkittu vain nämä kaikenlaiset alkueliöt löytyykö munia tai jo kehittyneitä matoja :D Noh kiva ettei ainakaan ameeba oo kuljeskelemassa.... xD Verinäytteestä tutkittiin sitten tämä lavantauti, jota vastaan mulla on rokote. Tosin googlettelin senkin tässä ja teho on 42-80%, et ihan jees et ne testas sen. Mutta jäljelle jäää perus salmonella, shigella, yersinia, kolera, kampylo ja EHEC... Koleraan olisin kuulemma jo koullut, että ei se se voi olla.

Yksityiseltä odotusaulasta.

Tilanne nyt kuitenkin se, että en oo tosiaan nyt kolmeen päivään oo oireillu muutaku maha vähä sattunut. Joten nyt kaikki peukut pystyyn, että oli vaan todella raju ripuli jostain ruuasta yms ja nyt se on hellittämässä ja lähdössä pois!

Jos ei nyt sit kuitenkaan koko postausta kirjoittaisi vatsan toimintaan liittyen niin palataanpa harjoitteluun. Eli harjoittelussa ei nyt ole kauheasti tapahtunut, mutta kerronpa nyt parit kohokohdat.

Ihan ensteks toi ADA on kyl nyt paras paikka, siellä henkilökunta on aina iloisella päällä ja niillä on niin hyvä yhteishenki! :) Onneks vielä ensi viikko siellä!

Ehkä tämä keskenpäivän auringotto lisää plussia adaan :D

Eilen käytiin varaamassa asiakkaalle hammaslääkäriaika, noh koneet olivat kuulemma rikki, että soittelee kun on korjattu :D Mut päästiin näkemään, että ihan normaalin näköinen hammaslääkärin vastaanotto oli :)

Olin hengellisessä hetkessä yksin, Marika ja Elina ei oikein tykkää, mutta en mä tiiä ehkä kaiken tän mun kokeman jälkeen täällä, tällänen elämänmietiskely on ihan jees, tai ainakin rauhoittumishetki. Kesken rukouksien uusi potilas oli niin sekaisin, että kun heräsi niin juoksi ulos :DD Luulin ekaks että karkas, mut olikin ollu niin hämillään missä on :D Hänen ei siis tarvitse vielä osallistua kaikkeen, koska osastolla on "kahden viikon tutustuminen", että oppii mitä talossa tapahtuu ja ettei kaikki tule ihan järkytyksenä.

Eilen mentiin kans tekemään pidempi päivä, mutta vastuuhoitajaa ei näkynyt missään pariin tuntiin, eikä osastolla tapahtunut mitään niin lähdettiin kans noin tunti liian aikaisin pois :D

Tänään jouduin sitten olemaan poissa tuolta harjoittelusta kun juoksin selvittämässä tätä vatta-asiaani :D Ehdittiin kuitenkin vielä ennen lounasta takaisin ja ryhmäterapia oli käynnissä, jes! Eli jokainen kertoi vuorollaan, mitä katuu elämässään. He olivat jo ehtineet käymään melkein kaikki läpi, joten meiltä kysyttiin heti että kerroppa mikä sua kaduttaa :D ööö ei mikään??

Tossa boxilla hoitajat käyvät kirjaamassa itsensä vuoroon tai pois lähtiessään.

No siinä sai kuunnella pari stooria ja sitten olin valmis kertomaan. Kerroin että mua kaduttaa tällä hetkellä, että oon täällä enkä kotona mummin tukena, ja etten pääse osallistumaan pappan hautajaisiin. Tunsin kyllä ryhmäterapian voiman, koska noin 15 ihmistä kuunteli ainoastaan ja vain sua ja sun murheita. Sen jälkeen jokaista rohkaistiin tulevaisuuteen. Mulle esim mietittiin miten voin olla täältä kaukana silti tukena ja sanottiin, että oon vahva ku oon jo selviytynyt näin hyvin. Meinasi siinä itku tulla, mutta helpotti että sai vähän jutella ääneen asioita :). Lopuksi vielä rukoiltiin ja rukouksen pitäjä rukoili mun ja mun pappan ja mummin puolesta. Herkistyin!

Huomenna ei mennä harjotteluun. Huomenna suunnitelmissa on mennä markkinoille ja turistikauppaan uudestaan! Sekä jospa sais taas vähä arskaa :) Sitten illaksi Elina on vähän suunnitellut, että jos pidettäis joku tyttöjen rentoutumisilta, koska on jostain syystä vähän kiristänyt tällä viikolla :D Enemmän alkuviikosta kuin nyt, mut kuitenkin. Viikonlopun ohjelmana on reissu Mount Elgonille! Jeij! Sveitsitytön Salomen ja hollantilaisen Jostan kanssa :))

Iltalenkkimaisemia eiliseltä.

Ja nyt oikeest kaikki pistää siellä ruudun toisella puolella ne peukut pystyy tai ristii sormet tai vaikka rukoilee, että tää vattatauti ei ollut mitään vakavaa! :D