ADA alkoi

Sisäänkäynniltä otettu kuva. Piha pieni mutta kodikas :)

Hei!

Voiton puolella ollaan. 47 päivää takana ja 46 jäljellä :)

Pari päivää jouduin sitten skippaamaan harjottelusta vatsataudin takia :( Ei paljoa uskaltanut poistua vessan läheisyydestä.. Eli eilisestä päivästä ei paljoa kerrottavaa kun tunnit kuluivat sängyllä ja vessan väliä juostessa. :D Vieläkään ei ole palautunut normaaliksi, mutta paranemaan päin! Illalla oli pakko päästä ulos ja uskalsin mennä vartin kävelylenkin ja ensimmäisessä kulmassa vatsa muistutti itsestään, mutta oli vaan pakko mennä loppuun asti :D.

Viime yö meni vieläkin vähän huonosti ja sitten kun herää yöllä ni tuleekin kaikki parin viikon elämänmuutokset mieleen ja olin sitten hereillä kaksi tuntia :( Ei voi mitään, tälläst tää nyt on ennen kuin taas parempia päiviä ja aikoja alkaa tulla! Katselin vanhoja valokuvia Suomesta ja sitten täältä Keniasta, että kyllä mulla on silti monta syytä olla iloinen ja tää kokemus on jo nyt ollut mahtava, tarvii vaan muistuttaa itseään tälläsinä aikoina.

Paljon kaikkea! Erittäin positiivista löytää eri terapiamuotoja sun muita :) 

Tänään siis vihdoin pääsin harjoitteluun! ADA eli alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien kuntoutuspaikka :) Tytöt olivatkin jo kertoneet kaikkea kivaa paikasta ja kyllä mä tykkäsin! Kerrankin oli rauhallinen paikka. Potilaita ainoastaan kymmenen!

Aamu alkoi perinteisesti raportilla ja sain kerrankin selvää, koska tosiaan tuolla ainoastaan raportti vaihtui yhdeltä yöhoitajalta yhdelle aamuhoitajalle. Suurimmalla osalla potilaista on alkoholiriippuvuus, mutta myös sekakäyttäjiä eli esim kokaiinia myös. Muita huumeita ei tullut esille. Raportin jälkeen oli lääkkeidenjako ja ah sitäkin pystyi seuraamaan hyvin! :)

Osastolla pidetään rukoushetki maanantai-, keskiviikko- ja perjantaiaamuisin. Ensin rukoiltiin, sitten tuli jokin tanssi, ja tätä mä oon odottanu! Hymy oli vaan persiissä kun katsoin ku potilaat ja henkilökunta taputtavat tahtia, tanssivat ja laulavat :) Sitten olikin vaikeampi osuus meikäläiselle eli alettiin lukemaan Raamattua. Jokainen vuorollaan joutui lukemaan yhden kohdan ja tämän jälkeen piti tulkia joko koko kappaletta tai vain jotain osaa siitä, että mitä oivailsi. Noh mä en oivaltanut mitään, en oikein osaa lukea tätä kirjaa edes suomeksi, saatika sitten englanniksi. Sanoin vain, että josko seuraisin tämän kerran. Tällä kertaa ainakin vastaus hyväksyttiin.

Vastakkaisesta suunnasta otettu kuva.

Naisia ainoastaan 2 osastolla :)

Tämän jälkeen esiteltiin itsemme. Potilaista jotkin esittelivät itsensä alkoholistina ja toiset pelkkänä potilaana. Sitten saimmekin lähteä reilun tunnin kävelylle potilaiden kanssa, muuten todella kiva mutta nää käveleee NIIIIIIIIIN hitaasti. Sitten kun me odotellaan muita ja pysähdytään niin meiltä kysytään ollaanko väsyneitä, noh joo on tää aika rankkaa xD Lopun ajan heitimme sitten tikkaa :D

Namnam

Viihdykettä tylsyyteen ;D

Iltapäivällä Allu tuli taas käymään ja voi että kun hän on ihana, kun tulee joka päivä kysymään miten menee, että toivottavasti paremmin ettei tykkää nähdä mua surullisena :'(. Tää piristi mun päivää ihan älyttömästi! Sama kun joka kerta kun hän tulee tai joku muu opiskelija niin aina halataan tavatessa ja lähtiessä. Halaukset aika tervetulleita nytten jotenkin! :)

Otin myös nyt projektiksini, että rupeen ottaa aurinkoa joka päivä noin tunnin verran :D Josko sitten ei palaisi ja saisi sellasen tasaisen ja kestävän rusketuksen :D Joten löysin meidän pihalta tosta muurien sisältä hyvän paikan mihin kukaan ei näe, eikä lääkärikään toivottavasti löydä meitä :)

Hienot noi lasinmurut tuolla muurin päällä.. :D

Nyt tultiin just kaupasta ja täällä on näillä opiskelijoilla päättynyt isot kokeet ja tänään on sitten juhlat tuolla hostelleilla. Mennään nyt kurkkaamaan meininkiä :)