Turhautumisia

Moikka!

Tänään yritin kännykällä sitten tehdä postausta, ja kuvat latautuivatkin melko nopeasti! Tietty asiaan vaikutti myös se, että kämpillä ei ollut paljoa porukkaa käyttämässä nettiä :)

Harjoittelussa olen saanut uuden kaverin! Tai no muutamankin :D Lapsoset ovat erittäin kiinnostuneita "mzungeista" ja koko ajan tulevat pitämään kädestä ja pyytävät syliin ja haluavat koittaa hiuksiamme :D. Yksi 3-vuotias tyttö on vienyt mun sydämen kuitenkin. Hänellä on niiiin hurmaava hymy ja vielä hymykuopat! Nyt olen jo oppinut, miten swahiliksi hän sanoo että ota syliin, ja kun teen jotain niin aina uudestaan, uudestaan! Tytöllä on vaan aika rankka tarina takana. Hän on siis yksin sairaalassa. Melkein kaikilla lapsipotilailla on äiti läsnä koko ajan sairaalassa. Hänellä on murtuma kyynärpäässä eli onneksi ei suurempi vamma! Hänen äitinsä oli tuonut tytön sairaalaan kännissä ja ruvennut riehumaan, ja nyt sitten onkin putkassa.. Voisipa olla jopa ihan suomalainen tarina tämä. Tytöstä huomasi heti, että hänellä on "rakkaudenpuutetta". Onneksi sairaalassa toimii "Sally Test", joka käsittääkseni hoitaa sairaita lapsia, mutta myös ottaa hylätyt lapset sinne ja yrittävät sieltä saada lastenkotiin tai adoptoitavaksi. Tällä tytöllä onneksi on todella iloinen luonne, toivon että huonosta alusta hän kuitenkin pääsisi parempaan kotiin! Nyt harjoittelun aikana aion ainakin pitää häntä hyvänä, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi. Kuvaa en uskalla julkaista, koska potilas :(.

Palovammaa...

Maanantai oli kyllä jotenkin niin maanantai! Vettä alkoi satamaan juuri, kun oltiin lähdössä kävelemään sairaalalle. Mun kuutiossa ei ollut ollenkaan raporttia, joten se vaikutti aika paljon mun päivään. En oikeastaan tehnyt päivän aikana paljoakaan mitään. Turhautti ja suretti myös niin paljon, kun yhteisrapsassa kerrottiin, että -95 syntynyt tyttö oli kuollut aamulla. Hän olisi tarvinnut verensiirtoa, mutta sairaalassa ei ollut yhtäkään pussia hänen veriryhmäänsä. Häntä oli myös yritetty saada teho-osastolle, mutta siellä ei ollut yhtäkään sänkyä vapaana. Joten tämä koitui tytön kohtaloksi. Järkyttävää. Täällä ei myöskään vainajia kohdella kauhean kauniisti. Ensinnäkin tyttö kuoli puoli seitsemän aamulla ja häntä tultiin hakemaan vasta puoli kymmenen. Muut joutuvat siis olemaan samassa tilassa vainajan kanssa ja "tuijottamaan" vaan, että noh tossa toi nyt on.. Koska huoneet avonaisia eikä muuta keinoa suojata yksityisyyttä kuin verhoilla, jotka tässäkin tapauksessa jätettiin käyttämättä. Joten maanantai oli aika kova maanantai ja turhauttaa kun ei voi tehdä mitään!

Ihanaa, että osastolla lapsilla on jotain virikkeitä!

Tiistaina tj-kalenteri rupes näyttämään ykkösellä alkavaa kymmentä! Tiistai oli mun osalta jo paljon parempi päivä, koska wuhuu mun kuutiossa oli rapsa! Tiistaina ei paljoa ihmeellisyyksiä tapahtunut :)

Tänään mun kuutiossa ei taaskaan ollut rapsaa eikä koulutettua hoitajaan, ainoastaan kaksi opiskelijaa mun lisäks. Hoitajat itse istuvat teehuoneessa ja valittavat yhteisrapsassa, kun opiskelijat vaan hengailevat. Jepjep. Tänään pohtisin tuolla, että ei tässä touhussa ole vaan yksinkertaisesti mitään järkeä! Lakanoita vaihdetaan päivittäin ja tänäänkin yhtä poikaa sattui niin paljon liikuttaminen, että teki pahaa, mutta ei silti vain pakko vaihtaa joka päivä! Ja jos rahasta on puutetta, niin miksi sairaala ei säästä esim. vesi- ja sähkökuluissa ja vaihtaisivat vain likaiset lakanat tai harvemmin! Toinen asia, eli nämä käyttää kaksia hanskoja ja kaksia suunenäsuojuksia päällekkäi, miksi?? Vastauksena olen saanut, että jos hanska menee rikki kesken kaiken. Niiiin no sitten varmaan vaihdetaan uuteen? Suunenäsuojuksen kaksinkertaisen käytön vastaus on ollut, että se suojaa paremmin, hmmmmm naat. Yksi suojaa ihan tarpeeksi. Sitten vielä kun nämä normaalit hanskat ovat loppu, käytetään steriilejä hanskoja! Ja steriilit hanskat ovat paljon kalliimpia. Ja nämä on niin jääräpäistä sakkia jotenkin, että vaikka yrittää näyttää mallia ja vähän keskutella asioiden järkevyydestä niin sitä ei oteta oikein kuuleviin korviin. Niin turhauttavaa! Kaiken tämän lisäksi tuntuu itsestä niin hirveältä, koska ajattelen todella itsekkäästi nykyään, että noh kohta pääsen pois täältä ja Suomen sairaalat tuntuvat luksukselta. Kamalaa, eihän tän näin pitänyt mennä. 

Järkyttävin palovamma, minkä mä olen nähnyt!

Ollaan menossa vimpaksi viikoksi Mombasaan. Saatiin Salomelta vinkki, että siellä on jokin South Coast Backpackers majoituspaikka ja otettiin sähköpostitse yhteyttä ja saadaanm yöpyä 9e per naama per yö siellä! Ei ollenkaa hassumpaa! Paikan kotisivutkin näyttävät melko lupaavilta ;). Lennotkin saadaan melko halvalla sinne! Ainut miinus tässä jutussa on nyt terrorismi. Suomen suurlähetystö siis varoittelee tietyistä alueista Mombasassa ja pyytää välttämään isoja väkijoukkoja (todella helppoa tässä maassa) sekä varoivaisuutta yleisesti. Mombasassa tapahtui viimeksi heinäkuussa saksalaisturistinaisen tappo, mutta nyt eilen sitten siellä on ollut jokin ampumavälikohtaus ja jokin muslimipappi on kuollut... Tietenkin juuri kun ollaan puolentoista viikon päästä menossa sinne! Noh elämässä voi pelätä vaikka katon tippumista pään päälle jos sille tielle lähtee. Saadaan kuitenkin kyyti kentältä ja ajatuksena tosiaan makaa vaan rantsulla mojito kädessä kuusi päivää, joten paska tuuri saa olla jos jotain käy! Nyt taas lenksulle, meil o ny hyvä reeniporukka kasassa ja reenataan arkena melkee joka päivä! :)

Vähä vinkuraks mun vinkkelistä jätetty kyllä tuon tytön jalka...

Toivotaan, että harjottelussa ei tarvitsisi ihan näin paljoa turhautua enää! :)