Lauantaihengailua

Koulun kyltti, sairaalaa näkyy oikealla

30.8.14

Moroo!

Unohdin eilen kirjottaa yhden hauskan ja erikoisen jutun! :D eli eilen lääkäri epäili että yksi nainen, jolla lapsivuodepsykoosi ettei hän ole edes synnyttänyt lasta, noh päätti lääkäri sitten mennä piha-alueelle kysymään kyseiseltä henkilöltä, että todista ookko synnyttäny että tuleeko maitoa :D No siinä sitte kaikkien edessä ja vielä kyseessä mieslääkäri niin nainen otti rintansa esille ja heitti pienet maidot siinä sitte mukavasti kaaressa :DDD. luojaaaaa että oli naurussa pidättelemistä kun mieslääkärikin vähän naurahti siinä.

Mielenterveysosasto, naisten puoli

Nukahdin eilen jo yhdentoista aikoihin, viini vissii rentoutti. Yöllä kuitenkin hieman häiritsi ulkoa kuuluvat äänet. Asumme siis ihan tälläisellä omakotitaloalueella, joten en ymmärrä mistä niin paljon ääniä kuului. Auton varashälytin, piipaa-autoja, musiikkia ja kaikkea mahdollista. Noh korvatulpat korviin, ja toivoo että herää kun on aamu! Jep onneksi näin siinä kävi, sitte jäin makoilemaan sänkyyn ja lukemaan kirjaa yms. Samalla siinä tuli sitte mieleen kaikki asiat Suomessa. Ensimmäinen itku sitten tuli aamupalalla, kun Marika kysyi odottaako Suomeen palua. Alkoi hajottaa, ku ei tiietä mitä voidaa täällä tehdä ja mä tunnetusti oon pippuri persiis koko ajan kotonakin, enkä pysty viettää yhtä kokonaista päivää kotona. Samalla mietiskelin läheisiä, pappaani joka sairaalassa ja perhettä, kaikkia. Ikävä iski siis jo viikon jälkeen! Pienet itkunyyhkytykset ja lälläribiisit ja tsemppiviestit Nelliltä, niin olin taas innoissani että oon täällä!<3

Kotikulmilla

Mieli parani myös kun lähdimme kaupungille harjoitteluvastaavamme kanssa hakemaan hoitopukuja harjoitteluun. Mulla oli oma mukana, mutta siinä on lyhyet hihat ja ihan turvallisuuden kannalta pitkät ovat hyvät (esim. potilaat voivat purra). Samalla hän tutustutti meidät yhteen poikaan, joka opiskelee hoitajaksi neljättä vuottaan täällä ja on sitte vissii meijä "kv-tuutori", koska hän tulee maanantaina tapamaan muutaman muun opiskelijan kanssa meitä harjoitteluun ja lupasi näyttää keskustaa ja jopa ehkä hoitaa meidät Masai Mara safarille tai jonnekkin muualle! Jes ehkä päästäänki näkemään jotai. Tämä siis vasta paransi mieleni oikein kattoon ja taas sai ihmetellä, miten tunteet voikin vaihdella aina niin paljon kun on pois kotoa. Samanlaista oli intissä. Pienet asiat kun tuntuvat niin suurilta täällä. Ja loppupäivän oonki ollu sitte taas fiilareissa, vaikka ny kämpällä hengaillaan mut kolme kuukautta näyttää taas paljon paremmalta. :) (Oota vaan ku petyt taas, optimisti!).

Tekiskö mieli? Mulla ainaki lähti ruokahalu.(sori kuvanlaatu)

 Kaupungilla kierrellessä sai taas ihmetellä asioita, esim yllä olevia melkein kokonaisia nautoja. Yök. En myöskään pystynyt kävelemään ohi tuntematta ahdistusta ja äklötystä kun skootterin tarakalla oli roikkumassa kokonaisia kalkkunoita elävinä! Kaupungilla kiertely on kyllä niin mielenkiintoista, varsinkin mulle ku oon tälläne ihmettelijä :D On niin paljon nähtävää koko ajan! Ihmisten vaatteita, lapsia, työntekoa...

Kaupungin vilkkautta

Kun käveltiin kotiin, käytiin kopioimassa papereita paikallisten koulukampuksen pihalla.

Paikallisten kampus.

Heh salakuva taas. Modernit on vehkeet!

Pääsis hei kampaajallekin iha kotinurkil!

Vielä siitä oli muutama sata metriä kotikadulle, ja ihmettelin kun hevosen kakkaa oli kadulla ja ihmeteltii vaan et onks täällä muka hevosia? No seuraava näky oliki AASI! Heh kuinka coolia. Tässäpä muutama päivän piristyskuva :DD

But first let me take a selfie with a donkey!

Paikalliset hieman tuijotti meitä :DD en uskaltanu mennä lähemmäs.... vaik aika perus jäässä oleva aasi se oli :DD

Nyt taas vähä kotireeniä että voi päästä ah niin ihanan kylmään suihkuun! Mulle täällä on aika useinki se icebucketchallenge että :D Öitä, hauskaa lauantaita kaikille! Ikävä alkaa jo tulla<3