Alkupäivät täällä puolen maailmaa :)

Kenia matkapäiväkirja

25.8.14

Matka Keniaan meni paremmin kuin odotin. Reissu Turusta alkoi jo neljän aikaan aamuyöstä, joten kuuden aikoihin oltiin Helsingin lentokentällä ja eipä siinä oikein tajunnut, mihin on lähtemässä. Vaihto tapahtui Lontoon Heathrowin kentällä ja, siellä tajuttiin että nyt ollaan isossa ja kansainvälisessä maailmassa :D. Lentomme lähti tunnin myöhässä Lontoosta, ja saavuimme Nairobiin noin kymmenen aikoihin illalla. Viimeinen tunti koneessa alkoi sitten olemaan paniikkikohtausta vastaavaa tunnetilaa. Viisumit kuitenkin saatiin odotettua helpommin ja kyytipoikakin löytyi helposti. Hotelliin vievä tie oli kuskin sanoin ”vähän pumby road”.  Jep ja, sitä se tosin oli, taustapeilikin tippui pompuissa. Hotelli löytyi kun löytyikin hieman erikoisesta paikasta mutta, ei kyllä ollut valittamista hotellista!

Aamulla jäätiin lukkojen taakse kun ei osattu avata lukkoa ja kauhea kiire oli lentokentälle, mutta turvatarkastuksissa ei katsottu juurikaan mitään ja odottelua jäi yli puoltoista tuntia. Loppu muutama sata metriä jopa käveltiin kun kuskin auto sammui :D Siinä sitten tutkailtiin paikallista väestöä ja lentokenttää. Lentokone, jolla lensimme Eldorettiin oli pienin, jossa ikinä olen matkustanut. Laskin paikat, 41+lentäjä+stuartti. JEP! Noh lento menikin todella hyvin ja kesti vain 50min ja 60e, autolla olisi kuulemma mennyt 5tuntia.  Cornelius olikin meitä jo vastassa ja saimme mahtavan vastaanoton ja rakastuin herran nauruun heti. Matkalaukut eivät mahtuneet takaluukkuun, joten Cornelius otti yhden syliinsä :D Menimme suoraan majapaikkaamme, Mathews Houseen ja saimmekin tietää ettei täällä ole ruotsalaisia, vaan yksi jostain päin eteläafrikkaa. Käytiin vielä lounaalla, ja ruoka oli todella hyvää. Söin jotai valkosipulista kanakastiketta. Ilta menikin ihmetellessä ja teippaillessa hyttysverkkoja. Uni maistui rankkojen matkustuspäivien jälkeen.

Tänään aamulla menimme kouluun ja siellä piti tavata eri ihmisiä, ja täytellä papereita, mutta enimmäkseen odoteltiin ja täytettiin sudokua :D. Elikkä afrikkailainen rento ”ei kiire mihinkään” on jo nähty ja koettu. Noh loppujen lopuksi saimme selville että pääsemme yhteensä neljään eri harjottelupaikkaan (3vko Mental health, 3vko Kilimanjaro ward(miesten kirurginen osato), 3vko ADA (alkoholi,huumeet), 3vko Rehema(naisten kirurginen). Joten kaksi kirurgista ja kaksi mielenterveysosastoa. Kävimme myös katsomassa sairaalan ja osastot, ja järkytys oli kyllä suuri. Huoneet oli avoimia ja, jokaisessa pedissä kaksi potilasta… Pelottavin ja ensimmäinen on mental health, joka alkaa huomenna. Yksi yritti jo käydä kiinni hieman kun kävimme siellä, ja lopulta hänet kannettiin jaloista ja kainaloista(jonnekkin) ja lattialla oli vaatteita ja oksennusta?. Joten tän hetkiset tunnelmat ovat erittäin jännittyneet ja aika stressaavatkin. Juttelin meidän harjotteluvastaavan kanssa joka kutsui mielenterveyspotilaita vain”crazy people”, joten aika retuperällä varmaan tunnetaan eri mielisairauksia. Kaipa kaikkeen tottuu. Päivälliseksi teimme tuttua makaronilaatikkoa ja pelasimme lautapeliä, koska toivottavasti huomenna saadaan netti sekä ehkä lämmin suihku!(älä kuvittelekkaan…..) Myös alakertalaisemme ”haukkui” meitä ”musungi” joka tarkoittaa siis valkoihoista kun kysyimme suihkusta :D

26.8.14

Huhuhuh, kyllä tulee olemaan rankat viikot ja kuukaudet edessä. Aamulla, kun menimme harjoitteluun naisten osasto huuteli ikkuinoista ”white people coming now” ja huusi kilpaa. Onneksi he kuitenkin toivottivat meidät tervetulleiksi ja, että pitävät meistä. Ja mikä posiitivista he eivät käyttäneet haukkumasanaa”musungi” meistä. Sen jälkeen menimme raportille ja saimme tietää että yhteensä noin 40 potilasta osastolla. Paljon enemmän miehiä kuin naisia. Raportista emme oikein saaneet muuta selvää, kun että potilaiden sairaudet koostuivat skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Raportin jälkeen menimme yhdessä henkilökunnan kanssa osastojen sisäpihoille ”päästämään” potilaat huoneesta pihalle. Ja siitäpä show alkoi. Syke oli varmaan 200 noin puoli tuntia. Yksi meinasi taas käydä päälle ja he tulivat todella lähelle. Ja jos silmistä näkee hullun kiillon niin näistä ainakin.  Muutama oli kyllä halukas vain tutustumaan kiltisti. Toivottavasti huomenna emme järkytä heitä uudestaan. Sen jälkeen menimme ward rounds, joka olikin melko sekavaa. Emme saaneet esitietoja potilaista ja useimpien kanssa lääkäri puhui swahilia. Yksi kuulemma puhui jeesukselle ja yhden kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä. Loppupäivän lääkäri kävi tavoitteitamme kanssamme läpi, mutta opetusta se enemmänkin oli skitsofreniasta ja alkoholi deliriumista ja läksyäkin vielä tuli että selvittäkää mitä lääkkeitä käytetään mihinkin. Iltapäivä menikin sitten nettiä järjestäessä. Corneliushan lupasi sen meille tiistaiksi, mutta mitään ei ollut kuulunut puoleen päivään mennessä eikä hän vastannut viestiin, joten pyysimme Milliwä, joka on vähän niin kuin kodinhoitaja. Emme ymmärtäneet yhtään miksi mitäkin piti mistäkin ostaa. No mut nyt on netit kunnossa ja puhelin kenialaisen numeron alla, ja whatsapp toimii jotenkin! Äiti sai soitettua facebookin kautta puhelun, kyllä siinä vähän itkua piti pidätellä. Kaikki oli ollut niin huolissaan musta, noh olenhan mä iteki itestäni. Kyllä tää seuraavat kolme viikkoa tulee ole emulle rankimmat harjottelun takia. Mulla on kaikki hyvin heti kun sieltä pääsee, mut siellä mä pelkään koko ajan.

27.8.14

Aamulla kuuden maissa ylös ja osastolle taas puoli kahdeksaksi. Enää ei ehkä pelottanut niin mennä sinne, mutta heti kun raportti oli ohi ja piti mennä katsomaan potilaita ni johan syke taas pamppaili. Sen jälkeen henkilökunta halusi, että menemme erikseen eikä ryhmässä joten mä valitsin mennä treatments eli jakamaan potilaille lääkkeet. Ensin menimme miesten osastolle ja voi luoja, että oli kyllä sekavaa! Oli kyllä lääkejakotarjotin, mutta lääkkeet olivat purkeissa ja siitä suoraan papereista luettiin  että mitä lääkettä kellekkin ja kuinka paljon. Erilaisia lääkkeitä oli alle kymmenen. Sen jälkeen mentiin naisten osastolle ja siellä pystyin hieman rauhoittumaan. Yksi kyllä yritti haastaa, mutta niitä pitää sitten vaan tuuppia taaksepäin. :D että sellane meininki. Sitten piti antaa injektiona potilaalle lääkettä, joka ei suostunut ottamaan suun kautta, ja kaikki lääkkeen ruiskuun ottaminen ja sen laitto oli kyllä mielenkiintoista. Lääke pistettiin molempiin reisilihaksiin, eikä nyt parhaimmalla tekniikalla ja vielä samalla neulalla kaksi pistoa. Sen jälkeen lääkäri käveli piikki kädessä takaisin ”lääkehuoneeseen”. Jep lääkehuone, jossa alle 20 eri lääkettä, eikä ovet lukossa eikä edes lääkekaappien ovet. Tämän jälkeen mentiin lääkärin kanssa pihalle opiskelemaan potilaiden keskelle kuka on skitsofreenikko ja kellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Onneksi sen jälkeen taas päivä oli ohi ja pääsi vessaan ja syömään :D siis tuolla osastolla ei ole henkilökunnalle vessoja vaan meidän pitäisi käyttää samoja kuin potilaat. Noh pidätyskyky ainakin kasvaa :D. Iltapäivällä käytiin tutustumassa keskustaan ja eipä ainakaan vielä oikein löydetty mitään kiinnostavaa. Yhden salimainoksen näin :D.